Tein laulun kerran kauneimman,
nyt soinnut soutaa sen.
Nyt kiitää muistot nuoruuden
ja poutapilvet sen.

Kun kahden vaan he sadun maan
löysivät kulkiessaan.
Se lempensä sai hehkumaan
ja laulamaan ain uudestaan:

Tuo aika toukokuun
ja tuoksu koivupuun!
Oi hehkua sydänten rakastavain,
kuisketta huulien kaihoavain.

Tuo aika nuoruuden,
kai muistat vielä sen?
Sun silmäisi loistetta, onnea mun..
unhoittaa voinko sun!

Niin vuodet kulki kulkuaan,
se rintaan rauhan toi.
Ja hiljaisesti tullessaan
myös hiukset hopeoi.

Vaan muistojaan ei kummankaa
saa unholaan hopeatkaan.
Ne väikkyy siell, ne loistaa tiell
kunneka kulkivatkaan...